Ainako tässä käy näin?

Aina innostun kovasti ja kaikki menee hyvin ja sitten sen parin viikon päästä kun innostus on ohi, niin kaikki jää. Myöskin blogikirjoitteluun on tullut taukoa, koska ei ole ollut liikkumisia ja sortumisia taas on kertynyt. Ehkä olen antanutkin itselleni luvan sortua lisää ja lisää, koska en tänne ole niistä tullut kertomaan ja olen tehnyt sen siis "salaa".

Kaikki kuitenkin lähti blogin aloittamisen jälkeen liikkeelle uskomattoman hyvin! Paino putosi vauhdilla ja pari viikkoa sitten perjantaina oli jo 57 lukemat puntarissa, siis WAU! :) Miksei se siis motivoinut jatkamaan entistä tiukemmin? Tuliko itselle sallittua lepsumisen vain sillä, että nyt on paino jo pudonnut niin hyvin, että saa vähän höllätä. Ja kuinkas kävikään, sille tielle jäätiin. Tällä hetkellä paino on 58.3kg . Ei kovin pahasti ole noussut, reilun kilon, mutta nyt on se korkea aika ottaa taas itseä niskasta kiinni, jotta ei palata sinne alkulähteille uudestaan. Pahanmoisesti on tuo juhannus juuri tulossa makkaroineen, mutta senkin sallin, kunhan vain lähden liikkeelle! Nousen ylös sohvalta ja lähden taas lenkille!

Tänään töihin mennessä mietin, että viimeiset pari päivää olen ollut kotona ja syönyt lähes pelkkiä herkkuja ja jättänyt lenkit laiskuuttani väliin. Onko siitä tullut hyvä olo? Oliko se kannattavaa kun innoissaan ja herkkuhimoissa kaupasta haalin kaikenlaista kotiin. Sekä mukavuudenhaluisena käperryin vain tiukemmin sohvaan kiinni. Ei, se ei todellakaan ollut sen arvoista, eikä se edes tuntunut hyvältä kuin pienen hetken ja ensimmäiset suupalat. Tietenkään herkuttelu ei minulla jää koskaan siihen pariin suupalaan vaan on vedettävä ähkyyn asti. Ja nyt kun mietin omaa oloani noiden parin päivän aikana, niin olen ollut todella väsynyt, pahoinvoiva, en ole saanut mitään aikaiseksi ja mieli ollut alhaalla. Sen sijaan jos olisin syönyt järkevästi ja lenkkeillyt, uskon hyvin vahvasti, että olo olisi ollut sporttinen, energinen ja mieli aurinkoinen sateesta huolimatta. Kyllä liikunnasta vaan saa parhaan olon.

Mitä tästä siis opimme? Herkuttelulla tekee vain hallaa itselle ja saa todella huonon olo henkisesti ja fyysisesti. Aina kun meinaa herkutteluputki jäämään päälle niin täytyy tulla lukemaan tämä kirjoitus uudestaan ja miettiä, mitä oikeasti haluan!  Liikunnan vai herkuttelun —  hyvän olon vai huonon olon?

Aika masentava kirjoitus tänään, mutta uskon että en ole ainoa, joka kamppailee yhtälailla kilojen tiputtamisen kanssa ja tosiaan toivon etten ole ainoa, jolla on näin huono itsekuri ja vain parin viikon kestävä innostus. Tämä kun välillä tuntuu niin epätoivoiselta pakerrukselta. Mutta joskus minäkin olen se Onnistuja!

Tsemppiä kaikille kamppailijoille ja ensi kerralla toivottavasti jo parempia uutisia!

(terveisin eräs, joka on tänään elänyt lähes pelkällä pizzalla)

Saavutuksia

Eilen oli perjantai ja samalla punnituspäivä. Ja voi pojat, kuinka olin tyytyväinen tulokseen. Vihdoin! Tietenkin ne on niitä kuuluisia nesteitä ja niin edelleen mitkä aluksi lähtee. Mutta vihdoin puntari näytti jotain uutta lukua! Eli viikko sitten lukema oli 59.3 ja eilen puntari näytti tasan 58. :) Niin tyytyväinen. Olenkin nyt blogin aloittamisen jälkeen liikkunut paljon verrattuna siihen mitä se ennen oli: satunnaista liikkumista. Joten se on kyllä varmasti tuonut oman osansa tulokseen Olen kyllä jonkin verran syönyt herkkujakin, mutta annosmäärä on ollut pieni. Ja suurimmasta paheestani eli sipseistä olen nyt pysytellyt kuukauden erossa, ja se on myös yksi saavutus sinänsä. 

Olen ottanut viimeksi helmikuussa mittoja itsestäni ja ne eivät ole heilahdelleet juuri mihinkään viime aikoina. Eilen kuitenkin otin mittoja punnituspäivän kunniaksi ja olihan sieltä muutamia senttejäkin lähtenyt! Jes, vihdoin minäkin saan jotain tuloksia. Voisin joskus niitä tännekin kirjailla teidän nähtäville, mikäli niin haluatte. Nyt on hyvä motivaatio jatkaa samaan malliin. Eilen vietin kokopäivän kaupungilla ja perinteisen hamppari/ranskalaismätön sijaan ostin kanasalaatin ja söin hyvällä ruokahalulla. Annos oli iso enkä kaikkea jaksanut edes syödä. Oli kuitenkin mukava huomata, että tuolla salaatilla pärjäsi pitkään ja nälkäkin pysyi kurissa.

Hyvää viikonlopun jatkoa ja toivottavasti voin yhtä iloisia uutisia kertoa myös jatkossa.