Aamupala se päivän tärkein ateria

Usein puhutaan, että aamupala on päivän tarkein ateria. Se pitää todellakin paikkaansa myös laihdutuksen ja mielitekojen välttämisen apukeinona. Ainakin minulla.

Aamu alkaa kaurapuurolla ja raejuustolla, sekaan vielä mehukeittoa niin aijai, maukas ja terveellinen aamupala on valmis. Näillä eväillä on kyllä hyvä aloittaa päivä. Olen huomannut, että kun jo aamupala on syöy oikein niin se helpottaa myös päivän muita aterioita pysymään samalla terveellisellä linjalla ja jättämään ylimääräiset turhat kalorit pois. Nimittäin jos jo aamusta sallii itselleen sen pienen palan pullaa tai kakkua, mitä eiliset kyläilijät toi tullessaan, niin helposti se sama mentaliteetti jatkuu päivän muillakin aterioilla ja niiden välissä.

Joten kaurapuuro ja raetta vain naamaan. Olen kyllä ylpeä itsestäni kun entisenä raejuuston vihaajana, nykyään aamulla oikein odotan, että pääsen aamupalan kimppuun. Aamupalani siis koostuu 1dl kuntokaurasta, jossa on siis leseitä mukana, siihen 100g raejuustoa ja sokeroimatonta mehukeittoa. Mansikka tai mustikka on henkilökohtaisia suosikkeja. Ja tämä on niin helppo myös kiireisinä aamuna, joita minulla on siis aina kun aamu menee torkutellessa viimeiseen asti ja ylikin, puuro vain hetkeksi mikroon ja pim se on valmista. (Okei, helppoa ja nopeaa se on silloin kun ei ole kiireessä laittanut liikaa aikaa mikrolle ja puuro ei ole räjähtänyt pitkin mikron seiniä).

Olen kyllä myös pohtinut, että pitäisikö minun syödä suurempi annos puuroa tai lisätä tähän aamupalaan vielä jotai muuta lisuketta, koska raejuustosta saamastani proteiinista nälkä alkaa vaivata jo tunnin-parin kuluttua?

Here I go again

Here I go again

Mietiskelin ensin aloittaisinko kokonaan uuden blogin ja poistaisin tämän, vai jatkanko tähän blogiin ja pidän edelliset postaukset näkyvillä muistutuksena aiemmasta. Vai oliskiko sittenkin paras idea keskittyä vain lueskelemaan toisten blogeja. 

Päädyin siihen, että kokeilen jatkaa tähän, mitäpä sitä vanhoja poistelemaan, onpahan muistutuksena kamppailusta läskejä vastaan. Katsotaan alkaako blogeilu maistumaan paremmin kuin viime kerralla, nimittäin nyt on liikunta alkanu maistumaan sen verran hyvältä ja jopa se surullisen kuuluisa rahkakin, että olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen olotilaan. Siis motivaation suhteen. Se mikä ennen on ollu kadoksissa niin on nyt nostanut päätään, etten malta odottaa kesää ja sitä että tänä kesänä minä olen kerrankin bikinikunnossa! Eikä yhtään vähempää. 

Ja koska keskivartalo on edelleen se suurin ongelma-alue niin tämä on se jota tavoilellaan ja jonka eteen tulen tekemään töitä ja paljon:

kuva: we heart it

Mutta ennen kesää..

Tilannekatsaus siis tähän päivään.

Paino on 59,0 eli samoissa lukemissa edelleen pyöritään, mutta syksyllä paino nousi jo 63kg asti ja sitä olen nyt saanut hilattua alas jo 4kg ja olen tosi tyytyväinen! Vihdoin olen saanut painon liikeelle ja oikeaan suuntaan. Parissa kuukaudessa lähti siis 4kg ja suurin syy onnistumisen takana on ruokavalion muutos. Toki liikuntaa olen lisännyt paljon, mutta ruokavalio on kuitenkin se joka merkkaa enemmän laihdutuksessa.

 Tästä jatketaan alaspäin, vaviskaa huolella kerätyt läskit here I go again. And soon you will be gone.

Kesäloma meni jo, silti täällä vain lomaillaan

Noniin, kesälomilla olen ollut niin kuntoilun, bloggailun, terveellisen syömisen ja kaiken suhteen. Sillä tiellä olen edelleen, vaikka syyskuu jo kurkistelee ovella. Ja kaiken tämän lomailun tuloksen varmaan arvaattekin. Eli paino on hilautunut takaisin sinne 60 tietämille, tarkkaa lukua en tiedä sillä en ole edes uskaltanut käydä puntarilla. Tiedän sen jo siitä, että vaatteet taas kiristelee ja napit paukkuu, sekä kaupungilla shoppaillessa ihailen vain kaikkia ihania vaatteita ja mietin mielessä " tämä ei sovi mulle, tämä ei käy ku mulla on tää maha, tästä näkyy maha, maha, maha, maha." 

Eli lähtöruudussa olen jälleen, kaikkien uhoilujen ja lupauksien jälkeen. Ok loma ehkä vähän sotki hyvää alkua, ja vikahan löytyy minusta sillä näin lomassa pakoreitin kasviksista ja kuntoilusta ja päästin itseni herkuttelun ja sohvalla löhöilyn paratiisiin. Enkä ole löytänyt sielä vieläkään pois. Tänne tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää, mutta silti koen olevani hukassa. En tiedä miten jatkaa. Lopettaako bloggailu ja palata ehkä sitten takaisin kun olen taas päässyt vähän kiinni laihduttamiseen ja kuntoiluun, vai jatkaa täällä epäonnistumispostauksien muodossa vai ottaa itsestä kiinni ja pikkuhiljaa eteenpäin blogin kera tai ilman. Kyllähän mä itse tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten toimia, motivaatio ei vain vielä ole tarpeeksi mukana. Olen paljon seuraillut kuntoilublogeja motivaation toivossa, mutta jotenkin tulee vain alemmuuskompleksi kun itse ei ole pystynyt samaan vaan suurin tavoite on laiskottelun ja herkkujen valtava määrä.

Tämä nyt oli vähän synkeä teksti, pahoittelut siitä jos eksytte lukemaan. Nyt lähden etsimään kadonnutta motivaatiota kohti parempaa minää. 

Kyllä minä sen vielä löydän!

Ainako tässä käy näin?

Aina innostun kovasti ja kaikki menee hyvin ja sitten sen parin viikon päästä kun innostus on ohi, niin kaikki jää. Myöskin blogikirjoitteluun on tullut taukoa, koska ei ole ollut liikkumisia ja sortumisia taas on kertynyt. Ehkä olen antanutkin itselleni luvan sortua lisää ja lisää, koska en tänne ole niistä tullut kertomaan ja olen tehnyt sen siis "salaa".

Kaikki kuitenkin lähti blogin aloittamisen jälkeen liikkeelle uskomattoman hyvin! Paino putosi vauhdilla ja pari viikkoa sitten perjantaina oli jo 57 lukemat puntarissa, siis WAU! :) Miksei se siis motivoinut jatkamaan entistä tiukemmin? Tuliko itselle sallittua lepsumisen vain sillä, että nyt on paino jo pudonnut niin hyvin, että saa vähän höllätä. Ja kuinkas kävikään, sille tielle jäätiin. Tällä hetkellä paino on 58.3kg . Ei kovin pahasti ole noussut, reilun kilon, mutta nyt on se korkea aika ottaa taas itseä niskasta kiinni, jotta ei palata sinne alkulähteille uudestaan. Pahanmoisesti on tuo juhannus juuri tulossa makkaroineen, mutta senkin sallin, kunhan vain lähden liikkeelle! Nousen ylös sohvalta ja lähden taas lenkille!

Tänään töihin mennessä mietin, että viimeiset pari päivää olen ollut kotona ja syönyt lähes pelkkiä herkkuja ja jättänyt lenkit laiskuuttani väliin. Onko siitä tullut hyvä olo? Oliko se kannattavaa kun innoissaan ja herkkuhimoissa kaupasta haalin kaikenlaista kotiin. Sekä mukavuudenhaluisena käperryin vain tiukemmin sohvaan kiinni. Ei, se ei todellakaan ollut sen arvoista, eikä se edes tuntunut hyvältä kuin pienen hetken ja ensimmäiset suupalat. Tietenkään herkuttelu ei minulla jää koskaan siihen pariin suupalaan vaan on vedettävä ähkyyn asti. Ja nyt kun mietin omaa oloani noiden parin päivän aikana, niin olen ollut todella väsynyt, pahoinvoiva, en ole saanut mitään aikaiseksi ja mieli ollut alhaalla. Sen sijaan jos olisin syönyt järkevästi ja lenkkeillyt, uskon hyvin vahvasti, että olo olisi ollut sporttinen, energinen ja mieli aurinkoinen sateesta huolimatta. Kyllä liikunnasta vaan saa parhaan olon.

Mitä tästä siis opimme? Herkuttelulla tekee vain hallaa itselle ja saa todella huonon olo henkisesti ja fyysisesti. Aina kun meinaa herkutteluputki jäämään päälle niin täytyy tulla lukemaan tämä kirjoitus uudestaan ja miettiä, mitä oikeasti haluan!  Liikunnan vai herkuttelun —  hyvän olon vai huonon olon?

Aika masentava kirjoitus tänään, mutta uskon että en ole ainoa, joka kamppailee yhtälailla kilojen tiputtamisen kanssa ja tosiaan toivon etten ole ainoa, jolla on näin huono itsekuri ja vain parin viikon kestävä innostus. Tämä kun välillä tuntuu niin epätoivoiselta pakerrukselta. Mutta joskus minäkin olen se Onnistuja!

Tsemppiä kaikille kamppailijoille ja ensi kerralla toivottavasti jo parempia uutisia!

(terveisin eräs, joka on tänään elänyt lähes pelkällä pizzalla)

Saavutuksia

Eilen oli perjantai ja samalla punnituspäivä. Ja voi pojat, kuinka olin tyytyväinen tulokseen. Vihdoin! Tietenkin ne on niitä kuuluisia nesteitä ja niin edelleen mitkä aluksi lähtee. Mutta vihdoin puntari näytti jotain uutta lukua! Eli viikko sitten lukema oli 59.3 ja eilen puntari näytti tasan 58. :) Niin tyytyväinen. Olenkin nyt blogin aloittamisen jälkeen liikkunut paljon verrattuna siihen mitä se ennen oli: satunnaista liikkumista. Joten se on kyllä varmasti tuonut oman osansa tulokseen Olen kyllä jonkin verran syönyt herkkujakin, mutta annosmäärä on ollut pieni. Ja suurimmasta paheestani eli sipseistä olen nyt pysytellyt kuukauden erossa, ja se on myös yksi saavutus sinänsä. 

Olen ottanut viimeksi helmikuussa mittoja itsestäni ja ne eivät ole heilahdelleet juuri mihinkään viime aikoina. Eilen kuitenkin otin mittoja punnituspäivän kunniaksi ja olihan sieltä muutamia senttejäkin lähtenyt! Jes, vihdoin minäkin saan jotain tuloksia. Voisin joskus niitä tännekin kirjailla teidän nähtäville, mikäli niin haluatte. Nyt on hyvä motivaatio jatkaa samaan malliin. Eilen vietin kokopäivän kaupungilla ja perinteisen hamppari/ranskalaismätön sijaan ostin kanasalaatin ja söin hyvällä ruokahalulla. Annos oli iso enkä kaikkea jaksanut edes syödä. Oli kuitenkin mukava huomata, että tuolla salaatilla pärjäsi pitkään ja nälkäkin pysyi kurissa.

Hyvää viikonlopun jatkoa ja toivottavasti voin yhtä iloisia uutisia kertoa myös jatkossa.

Pokaali saavutettu!

Olen ihan hurjan ylpeä viime viikosta, miten sain liikuttua ahkerasti. Sain ahkeruudesta palkintopokalin sykemittarin näytölle. Tämä on ensimmäinen kerta kun sain sykemittarin antamat tavoitteet saavutettua. Ja olen omistanut tuon polar FT60 ehkä noin puoltoista vuotta jo. Aika vähällä käytöllä on siis ollut. Erinomainen mittari sinänsä ja vaati tosiaan ponnisteluja ainakin minunlaiseltani liikkujalta saavuttaa palkinto. Olen laittanut asetuksiin painonpudotusharjoitusohjelman ja se antaa viikkotavoitteeksi liikkua 4h5min ja kaloreita kulutettavaksi 1350kcal. Ohjelmassa aikatavoite on myös jaettu eri sykealueisiin. Viime viikolla en kuitenkaan liikkunut tarpeeksi korkeammalla sykealueella, joten siitä jäi kaloritkin vähän vajaaksi. Mutta tärkein eli liikkumiseen käytetty aika täyttyi! Liikunnat koostui lenkkeilystä, zumbasta ja yhdestä salipäivästä. Miksihän minusta tuntuu tuo 4h vaikealta saavuttaa vaikka eihän se periaatteessa ole kuin 4 x1h kävelylenkki. Monta tuntia muilla tulee liikuttua viikossa?

Tässä viime viikon tulokset sykemittarin mukaan:
aika: 4:20:08/4:05:00
kalorit: 1186/1350
palaute: loistavaa

Eilen vietin lepopäivää ja tänään pitäis jo jaksaa tsempata itsensä lenkille. Kuinkahan se tehdään? Väsymys on aika huipussaan työpäivän jälkeen ja mieluummin kaatuis jo sänkyyn entä kuin lähtis reippaileen. Ehkäpä haen tsemppiä ennen lenkkiä teidän muiden liikunta-aiheisista blogeista. Katsotaan miten tytön käy..

Se puntaripäivä

Noniin nytpä tuli käytyä siellä puntarin päällä seisoskelemassa. Täytyy sanoa, että niitä numeroita katsellessa ei paljon hymyilyttänyt. Eli paino oli 59.3kg. Sitä mä kyllä osasin odottaa, sillä niillä main se on junnannut jo hyvän aikaa. Uskalsin kuitenkin jo toivoa, että parempia tuloksia olisin saanut. No, pitää siirtää se sitten ensi viikkoon. Sinänsä sattui huonoin mahdollinen päivä mittaukselle, sillä menkat alkoi juuri ja varmasti niistä johtuvaa turvotusta oli mukana luvuissa. Toivon ainakin niin. Ja niinpä jo sen takia ensiviikon lukemat saisi olla jo miinusta. Ei auta murehtiminen, eteenpäin mennään!

Eilen pidin lepopäivää, vähän vahingossa kylläkin. Sillä nukahdin sohvalle pariksi tuntia ja sen jälkeen oli niin tokkurainen olo, ettei lenkistä jaksanu haaveillakaan. Tänään sen sijaan kävin lenkillä 45min, ja juoksin 4x4min pätkiä aina välillä kävellen. Ihan hyvältä tuntui juoksu, varsinkin kun ilma oli niin ihana ja kesäinen.

Syömiset on mennyt vähän niin ja näin. Ruokapuolessa tai herkkupuolessa oikeastaan on itsekurin kanssa vielä niin paljon tekemistä, että ajattelin totulla ruokavalion muutosta pikkuhiljaa, enkä heti vaadi itseltä täyttä muutosta entiseen. Se on jo niin paljon plussaa, että olen saanut liikunnat tosi hyvin mukaan!