Noniin, kesälomilla olen ollut niin kuntoilun, bloggailun, terveellisen syömisen ja kaiken suhteen. Sillä tiellä olen edelleen, vaikka syyskuu jo kurkistelee ovella. Ja kaiken tämän lomailun tuloksen varmaan arvaattekin. Eli paino on hilautunut takaisin sinne 60 tietämille, tarkkaa lukua en tiedä sillä en ole edes uskaltanut käydä puntarilla. Tiedän sen jo siitä, että vaatteet taas kiristelee ja napit paukkuu, sekä kaupungilla shoppaillessa ihailen vain kaikkia ihania vaatteita ja mietin mielessä " tämä ei sovi mulle, tämä ei käy ku mulla on tää maha, tästä näkyy maha, maha, maha, maha."
Eli lähtöruudussa olen jälleen, kaikkien uhoilujen ja lupauksien jälkeen. Ok loma ehkä vähän sotki hyvää alkua, ja vikahan löytyy minusta sillä näin lomassa pakoreitin kasviksista ja kuntoilusta ja päästin itseni herkuttelun ja sohvalla löhöilyn paratiisiin. Enkä ole löytänyt sielä vieläkään pois. Tänne tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää, mutta silti koen olevani hukassa. En tiedä miten jatkaa. Lopettaako bloggailu ja palata ehkä sitten takaisin kun olen taas päässyt vähän kiinni laihduttamiseen ja kuntoiluun, vai jatkaa täällä epäonnistumispostauksien muodossa vai ottaa itsestä kiinni ja pikkuhiljaa eteenpäin blogin kera tai ilman. Kyllähän mä itse tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten toimia, motivaatio ei vain vielä ole tarpeeksi mukana. Olen paljon seuraillut kuntoilublogeja motivaation toivossa, mutta jotenkin tulee vain alemmuuskompleksi kun itse ei ole pystynyt samaan vaan suurin tavoite on laiskottelun ja herkkujen valtava määrä.
Tämä nyt oli vähän synkeä teksti, pahoittelut siitä jos eksytte lukemaan. Nyt lähden etsimään kadonnutta motivaatiota kohti parempaa minää.
Kyllä minä sen vielä löydän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti